puoliväli

Tällä hetkellä oon mun vaihtovuoden puolivälissä, joten voisin vähä kirjoitella kokemuksia ylipäätään tähän mennessä ja vähän Saksaa mun näkökulmasta.

Kirjoitin tämän tekstin siis uudella vaihtarisivustolle ja ajattelin liittää sen nyt tähän blogiin :)

"Vietän tällä hetkellä tähän astisen elämäni parasta vuotta Saksassa, Schleswig-Holsteinin osavaltion pääkaupungissa Kielissä. Saavuin tänne elokuun 12. päivä eli tällä hetkellä olen suurinpirtein vaihtovuoteni puolivälissä.

Saksa ei siis alunperin ollut ensimmäinen maavaihtoehtoni, ja kun Rotary-vaihtari olen, niin meidän piti laittaa kolme maavaihtoehtoa, jotka olivat: 1. Kanada, 2. Etelä-Afrikka ja 3. Saksa.
Enkä oikein missään vaiheessa kuvitellut ”joutuvani” Saksaan. Toisin kävi, ja kun kuulin ”joutuvani” Saksaan, olin aluksi vähäsen pettynyt ja lähdin melko sekavilla fiiliksillä matkaan.
Ensinnäkin en koskaan ollut mikään hyvä saksan kielen opiskelija, olin laiska ja saksaa tuli lukiossa vaivaiset kolme kurssia opiskeltua. Eli kielitaito oli lähestulkoon nolla. Tottakai siis pelotti lähteä kun ei kieltä osannut ja sitten vielä mietin että Saksa? Mitä sillä on mulle tarjottavana kun se on ihan samanlainen kuin Suomi.

Olin väärässä. Kielen kanssa oli tottakai ongelmia ja aluksi oli todella rankkaa kun yritti puhua Saksaa ja jos ei Saksaksi osannut niin piti vääntää englanniksi. Englantia osasin kuitenkin hyvin tänne tullessa, mutta silti oli rankkaa puhua vierasta kieltä koko ajan. Vaihtovuosi on vaikea muutenkin, ja vielä maassa, jonka kieltä ei osaa se on vielä vaikeampaa.
Mutta tällä hetkellä en kadu hetkeäkään Saksaan lähtemistä; olen oppinut sujuvan englannin ja saksan.
Muutenkin Saksa maana yllätti ainoastaan positiivisesti. Mitään hirmu suuria eroavaisuuksia täällä ei tietenkään Suomeen verrattuna ole, mutta ei tämä mikään Suomi kuitenkaan ole. Ja tuleville vaihtareille voin kertoa, että älkää pelätkö lähteä Eurooppaan vaihtoon, minusta on ainakin kiva ajatella, että sitten kun täältä tulen kotiin niin eipähän tarvi ainakaan maksaa miljoonia lentolipuista Saksaan kun haluan tulla moikkaamaan kavereita!

Kun ajattelin aina Saksaa samanlaisena kuin Suomi niin en myöskään pelännyt paljon puhuttua kulttuurishokkia yhtään. Noh, mulla ei missään vaiheessa tänne tultaessa ollu sellaista ”kaikki on mahtavaa ja ihanaa ja rakastan kaikkea” fiilistä, ja kaikki tuli jotenkin shokkina samantien. Osittain se varmaankin johtuu siitä, että leijuin jossakin pilvilinnoissa tullessani tänne ja kun vihdoin olin täällä kykenin vain sanomaan ”Tässäks tää nyt oli?”. Ensimmäiset kaksi kuukautta oli itselleni hirmu vaikeaa aikaa, sillä kavereita ei tullutkaan samantien kuten olin kuvitellut, isäntäperhe ei ollutkaan niin ihana ja kiva kuin olin kuvitellut, kaikki oli Suomessa vaan paremmin ja kavereita ja perhettä tulikin ihan hirveä ikävä. Isäntäperhettä jouduin vaihtamaan kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen koska meillä oli koko ajan sukset ristissä ja ei ollut väliä mitä mä tein, aina se oli väärin. Perheenvaihdon jälkeen asiat alkoi paranemaan huomattavasti ja aloin saamaan kavereita.

Kuitenkin selvisin tosta ”kriisistä” aina miettimällä sitä valmennusleireilläkin hoettua lausetta: ”Se ei ole väärin, se on vaan erilaista”. Sillä tosiaan kotiinlähtökin kävi mielessä muutamaan otteeseen mutta onneksi en luovuttanut.

Itse ainakin tykkään siitä, että tuntemattomatkin ihmiset oikeasti juttelee kadulla, kavereita aina halataan kun nähdään, ja muutenkin ihmiset on iloisempia ja varsinkin saksalaiset pojat on niin paljon avoimempia kuin suomalaiset! Kuitenki täytyy muistaa, että mä oon ihan Pohjois-Saksassa, ja täällä meininki on ihan erilaisesti kuin Etelä-Saksassa! Etelä-Saksassa ihmiset ovat vielä niin paljon avoimempia. Ystävien saaminen oli aluksi hankalaa, kun koululla ei ole mitään aktiviteetteja, ja muutenki ainakin itselleni osoittautui erittäin vaikeaksi saada ystäviä koulusta, sillä koulussani on ollut jo niin paljon vaihto-oppilaita, että mä en ollut mitenkään kiinnostava.
Rohkaisen kuitenkin ottamaan osaa johonkin urheiluharrastukseen! Itse tutuistuin aivan mahtaviin ihmisiin sulkapalloharjoituksissa. Olen myös saanut todella hyviä ystäviä kaupunkini muista vaihto-oppilaista, mutta haluan myös painottaa sitä, että paikallisten ystävien löytäminen on tärkeää. Vaikka vaihtaria ei voikaan ymmärtää kukaan muu paremmin kuin toinen vaihtari.

En olisi koskaan vuosi sitten uskonut sanovani tätä; mä olen niin menettänyt sydämeni Saksalle.
En osaa kuvitella mitään muuta maata minulle paremmaksi vaihtomaaksi kuin Saksa ja nautin elämästä täällä ja tulen todellakin palaamaan takaisin tänne.

Ihmiset, älkää pelätkö Saksaan lähtöä! Saksa on aivan upea maa ja ihmiset ihania!"

Weinachten, Silvester, meine Eltern und Abschiedsparty

Moin!

En oo kuukauteen kirjoitellu, syynä lähinnä laiskuus ja se, että mun koneesta on välilyönti nappi rikki niin tällä on pirun ärsyttävä kirjottaa.
Vois aloittaa joulukuun alusta, kävin siis katsomassa Bronin ja Marcelin kanssa Bundesligan pelin. HSV - Leverkusen ja Hampurissa käytiin siis peli kattomassa. HSV valitettavasti hävisi mut nytpähän on Bundesliga peli koettu ja meno oli aika lailla erilaista kuin Suomessa jalkapallo.
Ihmisiä oli paikalle n. 60 000. Mä en sinänsä oo edes kiinnostunut jalkapallosta mutta jokaisen tulis kerran elämässään Bundesliga peli nähdä, hehe.
Mun ei tarvinu edes maksaa lippua tonne peliin, koska mun isäntäperhe Bad Oldesloesta, siis tokalta orientaatiolta halus nähdä mut uudestaan ja kävin kattomassa peliä niiden pojan kanssa.



Koulu meillä loppui 22.12 ja sitte oliki aika paljo rentoutumista ja NUKKUMISTA. Mulla oli ihan järjettömästi univelkaa tai sitten vaan väsyttää tää saksan puhuminen ihan älyttömästi, sillä lähiviikkoina ei oo ollu mitään ongelmia nukkua semmonen 12-13 tuntia/yö. Jouluaattona avattiin lahjat kuten Suomessakin, ja ruoaksi syötiin kalaa. Se oli älyttömän hyvää ja joulupäivänä söytiin hanhenrintaa mikä oli vielä parempaa.
Tapaninpäivänä (mikä täällä on 2. joulupäivä, ei siis Tapaninpäivä) syötiin kinkkua! Se oli kyllä vähän liian suolasta mun makuun mut ihan hyvää silti. Tottakai mulla ikävä lanttulaatikkoa ja muuta jouluruokaa Suomesta mutta jotenkin oli kiva syödä eri ruokaa eri päivinä, kun yleensä ainakin meidän perheessä me ollaan syöty samaa jouluruokaa 3 päivää ja siinä vaiheessa se alkaa jo tulla korvista ulos vaikka se hyvää onkin.



jouluaatto



perhe:)

Joulun ja uuden vuoden välillä ei tehty paljon mitään, käytiin alennusmyynneissä ja löhöiltiin kotona. Alennusmyynneistä en löytänyt juuri mitään ja olin melko pettynyt, kun yleensä ostan ihan älyttömästi vaatteita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. No, säästinpähän ainakin rahat.

Uusivuosi meidän piti ensin Jessican kanssa mennä Constantinille, mutta viime hetkellä päätettiinkin, että mennäänkin discoon, sillä Nadja oli yksin ja se olis muuten viettäny uuden vuoden kotona niin päätettiin lähteä discoon sen kanssa. Nadja on siis yks mun parhaimpia ystäviä täällä ja mun paras saksalainen ystävä. Uusi vuosi oli kyllä ihan mahtava, jokseenkin erilainen kuin edellisinä vuosina mutta uskaltaisin melkein väittää, että tää oli paras uusi vuosi tähän mennessä :--)

Uuden vuoden jälkeen Iskä ja isän vaimo Anita tuli käymään. Ne oli täällä vaan 3 päivää, ja niiden aikana käytiin mm. Lyypekissä ja näytin niille vähän Kieliä ja ne tapas myös mun nykyisen isäntäperheen. Oli kyllä kiva nähdä ja ne tosiaan lähti eilen kotiin ja oon onnellinen ettei mulle iskeny koti-ikävä päälle vaikka aluksi vähän niin pelkäsinkin. Joulun aikaan ei myöskään tullu koti-ikävää, josta oon tosi helpottunu. Mulla oli kuitenkin tosi onnistunu joulu:) Ja tällä hetkellä nautin elämästä niin paljon täällä, etten edes halua miettiä kotiinlähtöä.

Eilen oli Bronin läksiäiset ja ei siinä kyllä kyyneliltä säästytty kun piti hyvästellä.
Oli vähän outoa/noloa kun mä itkin kun pikkutyttö Bronin lähtiessä ja kukaan muu ei edes itkenyt. Mut Bron oli/on mulle tosi läheinen. Bron oli myös mun oldie eli se tuli tänne viime tammikuussa ja se opetti mulle suoraan sanottunu kaiken mitä mun pitää tehä ja millon. Ja vielä vaikeempaa asiasta tekee se, että Bron on Uudesta-Seelannista ja mulla ei ole aavistustakaan, millon näen hänet uudestaan, sillä Uuteen-Seelantiin ei ihan pikkurahalla lennetä..



läksiäistunnelmissa

there's never a right time to say good bye, bis bald miss New Zealand!

Tämä päivä onkin menny tavaroita pakkaillessa, nimittäin sunnuntaina muutto seuraavaan isäntäperheeseen! Siitä lisää ensi merkinnässä!

xoxo,

Jenni