Suomenkielen kanssa olikin jo vaikeuksia mutta kyl se siitä lähti sujumaan ja sitten automatkalla ei oikein ollukaan mitään puhuttavaa. Puhuttiin sitten veroprosenteista ja Suomen kansantaloudesta. (Ne ketkä mut tuntee, tietää ettei nää oo mun yleisimpiä puheenaiheita :D)
Sitten päästiin kotiin ja olihan se outoa. Kotona oli outo tuoksu mutta muuten kaikki oli ihan samalla tavoin kuin ennen. Jotenkin kun on itse muuttunu niin paljon vuoden aikana, odotin että muutkin on muuttunu. Mutta ei ole.
Kuten kaikille oon sanonu, mikään ei oo kotona muuttunut, paitsi minä.
Päivät valuu hirveen hitaasti eteenpäin kun ei ole oikein mitään tekemistä, töitä oon ettiny mutta ei nyt ainakaan vielä oo onnistanut.
Koulun alkua odotellessa että sais jotain tekemistä.
Yöt on pahimpia, kun iltasin tulee vaan pyörittyä sängyssä ja mietittyä Saksaa ja sitä, minkä jätin taakse. Unia näen vieläkin saksaksi, ja aamulla herään itku kurkussa, kun tajuan olevani Suomessa.
Jotenki ollu tää sopeutuminen mulle tosi vaikeeta, ehkä tää tästä lähtee, viimeistään kun koulut alkaa ja saa jotain rytmiä tähän elämään. Niin mä ainakin toivon. Mutta ainakin se on varmaa, että mulla oli todella mahtava vuosi, kun sinne Saksaan on jo nyt niin kova ikävä!
Nyt on semmoinen matkakuume että tässä on Saksan yliopistoja tullu kateltua. Mistäs sitä tietää, jos lähtis vaikka takasin Kieliin opiskelemaan..
Tämä taitaa jäädä mun viimeiseksi blogimerkinnäksi, kun tää vaihtovuosikin on nyt ohi. Kommenttia saa laittaa tulemaan, vielä käyn kuitenkin tarkastamassa kommentit yms. ja vastailen parhaani mukaan:)
Lähtekääpä ihmiset sinne maailmalle, se on aika hieno paikka:)
Hampurin lentokentältä, siinä näkyy myös vuoden pinssienkeräilyn tulos!
Tschüss!
<3
Jenni
